1. Joulukuuta

1. joulukuuta muutin pavelutalo Rudolfiin, ensimmäiseen omaan kotiini. Isäni vuokrasi pakettiauton, jonka lastasin täyteen tavaroitani siskoni ja poikaystäväni avulla, ja suuntasimme kohti Laajasaloa. Perille päästyämme huomasin, että toimiston (josta minua oli neuvottu hakemaan avain) ovi oli lukossa ja valot pois päältä. Pian törmäsin henkiökuntaan, joka osasi kertoa minulle, että toimisto oli suljettu puoli tuntia aiemmin, eikä kukaan enää pääsisi sinne hakemaan avainta minulle. Sain kuitenkin avaimen taukotilaan, jotta voisin edes tuoda tavarani sisään.

Kantaessamme tavaroitamme isäni soitti huoltomiehelle, joka lupasi tulla avaamaan oven. Meitä pyydettiin odottamaan 20 minuuttia. Me odotimme. Ja odotimme. Lopulta, kahden tunnin turhautuneen käytävällä norkoilun jälkeen, vartija saapui ja avasi oven uuteen kotiini. Isäni ja siskoni lähtivät, ja jäin poikaystäväni Mikaelin kanssa purkamaan muuttolaatikoita.
Lähtiessäni saattamaan Mikaelia bussipysäkille suljin ajatuksissani asuntoni oven. Täytyy myöntää, että siinä vaiheessa ei ollut itku-potku-raivari kaukana. Onneksi Mikael keksi, että parvekkeen kautta voisi kiivetä sisään. Kasattuamme tuoleja päällekkäin, muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen Mikael onnistui kiipeämään parvekkeelleni! Loppuillan pysyin visusti kotona, etten vahingossakaan voisi taas lukita itseäni ulos.

Vaikka muuttopäivään muutamia takaiskuja mahtuikin, muuten asuminen Rudolfissa on sujunut oikein mallikkaasti. Niin henkilökunta kuin asukkaatkin ovat ottaneet todella hyvin vastaan sekä minut että koirani. Olen jo jonkun verran tutustunut asukkaisiin, ja he vaikuttavat oikein mukavilta! Tähän mennessä olen ollut asukkaiden seurana joulujuhlassa, leipomassa, laulamassa yhteislauluja sekä katsomassa muutamia Rudolfiin tulleita esiintyjiä. Olen myös vain jutellut, katsellut telkkaria ja yleisesti hengaillut asukkaiden kanssa, ja nämä ovat ehdottomasti olleet normaali arkea rikastuttavia hetkiä.

Kaiken kaikkiaan arki Rudolfissa on sujunut oikein hyvin ja olen todella tyytyväinen tänne muutosta. Ei kovin moni nuori asu vanhusten ympäröimänä, ja olen kiitollinen siitä että minulla on mahdollisuus tällaiseen kokemukseen. Ikinä ennen en ole asunut talossa jossa naapurit ovat näin ihania!

-Serafina