23 neliön yksiö, 250 euroa kuussa: Kolme nuorta muuttaa tällä viikolla vanhainkotiin Helsingissä

Palvelutalo Rudolfissa tehdään tällä viikolla historiaa. Kymmenien vanhusten kaveriksi muuttaa kolme nuorta, jotka tarvitsevat kiireellisesti omaa asuntoa.

Nuoret asettuvat samanlaisiin yksiöihin kuin vanhukset. Valoisassa 23 neliön yksiössä on keittiönurkkaus, vessa ja suihku sekä parveke.
Vuokra on vain 250 euroa, ja vastikkeeksi nuoret sitoutuvat viettämään aikaansa naapureidensa kanssa kolmesta viiteen tuntia viikossa.

Tarjous innosti yli kolmeasataa nuorta hakemaan asuntoja. Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus valitsi Veera Dahlgrenin, 18, Emil Boströmin, 23, ja Jonathan Shayan, 19, kokeilemaan vuodeksi eri sukupolvien rinnakkaineloa ensimmäisenä Suomessa.

Idea on lähtöisin Hollannista, jossa on etsitty uudentyyppisiä keinoja vanhusten yksinäisyyden lievittämiseksi. Siellä opiskelijat asuvat ilmaiseksi vanhusten palvelutaloissa.
Helsingissä hankkeen nimi on Oman muotoinen koti.

Nyt nuoret ovat tutustumassa vanhuksiin ja päinvastoin. He myös miettivät, millä tavoin yhteiselo toimii ja mitä kaikkea yhdessä voidaan tehdä.
Kunhan kunnioittaa toisia, ei tarvitse laatia sääntöjä, on Emil Boströmin näkemys. ”Pitää vain puhua asioista ja sopia niistä.”
Valmiita sääntöjä ei nuorisoasiankeskus eikä sosiaali- ja terveysvirastokaan halua. ”Emme kerää ruutuvihkoon aikaa, vaan luotamme teihin”, painottaa johtaja Maritta Haavisto.

Kalervo Kriston, 85, mielestä on tärkeää kuunnella toisia ihmisiä, jotka tulevat erilaisista kodeista ja eri puolilta Suomea.
”Monella on ollut vakavia tapahtumia elämässään. Kun he pääsevät kertomaan, kuorma putoaa”, Kristo opastaa tulevia naapureita.

Juuri kahdenkeskinen olo ja tarkempi tutustuminen voi Veera Dahlgrenin mielestä tuoda ihmisten välille luottamuksellisen siteen. Hänestä kannattaa viettää aikaa kahdestaan.
Tarkoitus on Haaviston mukaan hakea myönteisiä kokemuksia. Nuoret voivat tarvittaessa ottaa yhteyttä vastuuhoitajaan, joka on ammattilainen.
Talo tarjoaa nuorille kuntosalin, saunan ja pesutuvan, ja talossa on myös lounasravintola.

Palvelutalon neljännessä kerroksessa on ollut Kalervo Kriston koti viime kesästä lähtien.
”Tervetuloa leskimiehen sekaiseen kämppään”, Kristo toivottaa Dahlgrenin. ”Hyvin täällä mahtuu elämään mahtuu, vaikka rollaattorikin pitää parkkeerata sinne tänne.”
”Voi, täällähän on aika paljon kaappeja, että tavaroita mahtuu”, Dahlgren myhäilee. ”Minulla on kesävaatteet tyttären luona varastossa”, Kristo kertoo.
Vaatekaupassa ja iltapäiväkerhossa työskentelevä Dahlgren muuttaa ensimmäiseen omaan asuntonsa viikonloppuna.

Kristo esittelee taulujaan ja kirjahyllyään, jotka kertovat miehen olevan kotoisin Etelä-Pohjanmaalta Isostakyröstä. Työuransa lopun puhelias mies teki Helsingissä liikekeskuksessa huoltamassa laitteita, eläkkeellä hän toimi vapaaehtoisena.
Uudet naapurukset innostuvat suunnittelemaan laulutuokioita. ”Soitan pianoa ja kitaraa”, Dahlgren kertoo.

Vierailun jälkeen hän iloitsee jo tulevista juttutuokioista. ”Minun isovanhempani ovat kuolleet, enkä tiedä vanhoista asioista mitään.”

Marja Salmela HS 12.1.2016