Vanhukset ovat kiinnostuneita ottamaan nuoren asumaan luokseen

Nuorten asuminen vanhusten palvelutalossa on ollut menestys. Helsinkiläisessä Rudolfissa nuoret ovat asuneet tammikuusta 2016 lähtien ja malli on levinnyt ainakin Espooseen, Ouluun, Rovaniemelle ja Vantaalle. Myös Ruotsissa mallista ollaan erittäin kiinnostuneita.

 

Eri sukupolvien yhteisasumisessa on runsaasti myönteisiä puolia. Esimerkiksi vanhusten eristäytyneisyyden kokemus ja yksinäisyyden tunne vähenevät ja nuoret oppivat elämää kokeneilta vanhuksilta kiireettömyyttä.

 

Mitä seuraavaksi?

 

Nuorten asuminen vanhusten yksityiskodeissa ei ole uusi ajatus, mutta järjestelmällisesti sitä ei Suomessa tapahdu. Ainakin New York University on aloittamassa systemaattisemman tavan mahdollistaa nuorten asuminen vanhusten yksityiskodeissa.

 

Kuinka seniorit Pääkaupunkiseudulla suhtautuvat ajatukseen ja olisivatko he valmiita ottamaan nuoren luokseen asumaan?

 

Kysyimme Setlementtiasunnot Oy:n yli 55-vuotiailta asukkailta asiasta. Lähes 60 prosenttia vastanneista piti ajatusta nuoren muuttamisesta vanhuksen asuntoon alivuokralaiseksi erinomaisena tai hyvänä. Huonona ajatusta piti vain 7,6 prosenttia. Vastaamisen vaikeudesta kertoo toisaalta, että 35 prosenttia ei osannut sanoa kantaansa.

 

Kun kysyimme, olisitko itse kiinnostunut ottamaan nuoren alivuokralaiseksi, 7,6 prosenttia vastasi kyllä ja 21,7 prosenttia ehkä. Vastanneista 70,7 prosenttia ei ollut valmis kokeiluun.

 

”Helsingin vuokra-asuntojen hinnat ovat pilvissä ja olen sosiaalinen eläin”, vastasi eräs kokeiluun valmis senioriasukas.

 

Monet siis ovat valmiit miettimään asiaa. Ehkä -vastanneet kommentoivat vastaustaan seuraavasti:

 

”Molemminpuolinen avunanto, seura.”

”Jos minulla olisi isompi asunto niin ajatus olisi toteuttamiskelpoinen.”

”Tällä hetkellä ei, mutta jos tilanne muuttuu niin ehdottomasti.”

”Ajatus on virkistävä. Nykyinen asuntoni on niin pieni, että käytännössä ajatus ei ole toteuttamiskelpoinen.”

 

Mikä sitten helpottaisi nuoren muuttamista vanhuksen kotiin?

 

Vastanneista 58,7 prosenttia piti tarkkaa asukasvalintaa tärkeimpänä kriteerinä. Toisen hyvä tunteminen oli puolestaan toiseksi tärkein asia (47,8%) ja yhteiset harrastukset ja mielenkiinnon kohteet kolmanneksi tärkein 34,8 prosentin osuudellaan. Vastaajat voivat valita niin monta vaihtoehtoa kuin halusivat.

 

Yksi vastanneista toi esiin molemmin puolisen empaattisuuden ja uteliaisuuden tarpeen. Muistutettiin myös, ettei asia ole ollenkaan uusi. Näin Helsingissä toimittiin 50-60-luvulla, kun nuoret lähtivät kotoaan. Yksi puolestaan ihmetteli, että nuoren täytyy olla vähän kummallinen jos haluaa vanhuksen luo asumaan ja toisaalta, vanhuksen luo muuttavan nuoren täytyy olla kunnollinen. ”Onko niitä?” vastaaja kyseli vielä perään.

 

Yksi vastanneista summasi nuoren ja vanhuksen yhteisasumisen seuraavasti:

 

”Ihmiset ovat luotuja toisilleen. Yksinäisyys, auttamisen halu sekä olemisen sietämätön keveys.”

 

Senioriasukkaiden varsin runsas yhteisasumisen kannatus vahvistaa uskoamme asiaa kohtaan. Olemme yhteydessä asiaan myönteisesti suhtautuneisiin ja tavoitteenamme on aloittaa kokeilu elokuussa.

Kysely lähetettiin 615 asukkaalle ja heistä 92 vastasi kyselyyn.

Artikkelin kuva: Christine Simon

Lisää tietoa New York Universityn suunnitelmasta:

http://www.businessinsider.com/nyu-program-has-college-students-live-with-senior-citizens-to-save-money-2016-11?r=US&IR=T&IR=T