Vuosi Rudolfissa: Jonatanin kokemuksia ensimmäisen vuoden jälkeen

 

Hei!

Pitkän vuoden jälkeen, haluaisin kertoa vähän kokemuksia täältä Rudolfista. Kohta on tullut vuosi päätökseen ja noin 2 kuukautta jouluun. Jo pitkän kevään aikana on tullut tutustuttua uusiin ihmisiin ja itselleni tullut uusia näkökulmia maailmasta ja vanhuudesta. Se että olen saanut tämän mahdollisuuden asua täällä palvelutalossa, on tehnyt minusta erilaisen ihmisen. Suvaitsevaisuuteni ja ennen kaikkea ihmisyyteni on kasvanut.

Muuton jälkeen, kun vihdoin asetuin aloilleni, ja koti jo tuntui kodilta, oli minulla ilo tutustua talon asukkaisiin. Löysin itseni usein kuvataideryhmässä ja useissa kevät- ja kesäretkissä. Saatoin joskus tuolloin leipoa ja yksi päivä leivoin naapurini Taimin kanssa.

Taimin kanssa olemme tulleet jo hyviksi ystäviksi. Maalaamme ja piirtelemme yhdessä ja keskustelemme paljon maailman tapahtumista. Joskus silloin tällöin saan kuulla jopa historiaakin, menneisyydestä ja Taimin elämästä. Hän asuu ihan vastapäätä asuntoani ja usein käyn hänen luonaan. Taimi on hyvin pirteä ja mielestäni hänestä hehkuu iloa. Hän saa aina minut iloiselle tuulelle ja uskon että se on molemmin puolista.

Asuminen Rudolfissa ei eroa muusta asumisesta millään tavalla. Se on vaan sitä, että olemme ystäviä keskenämme naapureiden kanssa. Ja se että ystävyyttä ei voida määritellä iän tai sukupuolen mukaan. Ystävyys on ihmisyyttä. Olen saanut ymmärrystä siitä, millaista on asua täällä ja kuinka yksinäistä se voi olla. Jokainen asukas asuu omassa kopissa ja oman terveyden ja hyvinvoinnin varassa. Se että joku tulee edes juttelemaan, voi olla hyvinkin merkityksellistä. Sitä ei välttämättä itse edes tajua, ja niinhän se on, ettei toisen ajatuksia ja tunteita voida lukea kuin kirjaa. Vaan sitä pitää yrittää ymmärtää ja ystävyyden avulla parantaa. Tehdä muut iloisiksi ja antaa kaikkensa, jotta saa hyvälle mielelle. Uskon että jokainen meistä, iästä riippumatta, saa voimaa tästä.

Olen kokenut suuria muutoksia myös elämässäni ja Rudolf on ollut tukenani niin vastoinkäymisissä kuin ilon sanomissa. Valmistuin Leipuri-kondiittoriksi, ja nyt teen töitä Kondiittorina. Olen nähnyt maailmaa ja täällä asuminen on yksi suurimmista elämänkokemuksistani, jonka pidän mielessä läpi elämäni.

Vaikka vuosi on melkein ohi, ei projektimme pääty tähän. Se on vasta alkamassa.

Nyt hyvää syksyä ja joulua odotellessa!

chau!